Mennyttä aikaa muistellen, vuodet 1990-2020.
Seuramme perustava kokous on ollut 1.5.1960 Isokoskella vaikka nimenä on Raudaskylän Ms. Pidimme 30v tilaisuuden 1990 ja silloin julkaistiin Vilho Säilyn kokoama historiikki 30 vuotiselta ajalta. Nyt korona epidemia on siirtänyt kaikkia asioita muutamalla vuodella, niin tätäkin. Tässä katsauksia seuramme tapahtumiin.
Metsäautotiet
Seuran perustamisen aikaan ei metsäautoteitä vielä ollut, ne alkoivat rakentumaan 1970- luvulla ja lisääntyvästi niitä on tullut yhä enemmän, vähän pienempiä penkkateitä on myös paljon. Teiden varret vain kasvaa risukkoa nopeasti niistä aiheutuu työtä niiden raivaamisessa. Kaikilla penkkatiellä ei joka syksy ole muita kulkijoita kuin hirvimiehet. Tiet helpottavat ja nopeuttavat kovasti liikkumista, ovat samalla pyyntialueiden jakajia. Uusin metsäautotie on Metsähallituksen rakentama Tykiössä oleva Pesälänsaran taakse vievä tie.
Vasamaja
Suurin yksittäinen asia koko historian ajalta on varmastikin uuden lahtivajan, Vasamajaksi nimetyn kiinteistön aikaansaaminen. Vanha lahtivaja Konttapirtti rakennettiin v 1982-83, siirtämällä hirsirakennus pirtiksi ja tekemällä lautarakenteinen hirvien teurastuspaikka. Siellä eivät olosuhteet olleet syksyisellä säällä mitenkään hyvät ja hirvimäärä kohosi useisiin kymmeniin niin väistämättä tulee ajatuksia jostakin paremmasta.
Keskusteluja asiasta on käyty lähes kokoajan mutta konkreettisiin toimiin ryhdyttiin kun Elykeskuksen kautta oli mahdollista saada rahoitusta myös tämmöisiin kohteisiin. Juha Isokoski oli ollut tekemisissä hankeihmisten kanssa ja viritti ajatusta pitemmälle. Laajensimme keskustelua naapuriseuroille, ja innostusta oli joskin lievää. Oman seuran väki kuitenkin piti parempana että tehdään vain itsellemme. Saimme hankittua tontin Säilyntien varrelta, oikein sopivalta paikalta, Vasaman metsätien alkupisteen läheltä, metsäinen n 1 ha paikka. Vasaman metsätien käytöstä jouduttiin maksamaan tien parannuksen yhteydessä lahtivajan sijainnin vuoksi useita tuhansia markkoja.
Hankkeen alkuvaiheessa v2005 kävimme muutamalla uudella lahtivajalla jotka olivat saaneet eu-rahoitusta asiaan, mm Kälviällä Marinkaisissa ja Kannuksessa, näistä saimme käsitystä mitä sieltä pitäisi olla saatavilla, mitä tiloja tarvitaan, minkälaisia koneita voisi olla. Näin alkoi muodostumaan meidän tahtotila, rakennussuunnittelijaksi lupautui Mauno Löytynoja, sähkö- ja lvi suunnittelun teki Hannu Marjakangas. Saimme piirustukset ja keskustelimme kaupungin rakennuslupaihmisten kanssa mitä heillä olisi vaatimuksia, Rieska-leaderin ihmisten kanssa heidän vaateistaan ja selvitimme mitä vaatimuksia elintarvikelainsäädäntö asettaa. Perustimme työryhmän viemään hanketta eteenpäin, siihen kuuluivat Juha Isokoski, Eero Isokoski, Seppo Syrjälä, Leo Nieminen, Esko Saari Sami Vierimaa.
Teimme kauppakirjan tontista 1.4.2010. Laadimme Rieska-leaderille hankehakemuksen ja OP:lle rahoitushakemuksen. Pankki vaati rakentamisen ajaksi henkilötakauksen ja siihen saatiin suostuteltua seuran johtokunnan jäseniä muutama. Työryhmä mietti kovin miten saadaan huomattavan suuri talkootuntimäärä hoidettua, oleellinen osa hanketta oli nimenomaan omana työnä tehtävä rakennus, ostettua työvoimaa käytettiin erikoistöissä. Jäseniä velvoitettiin osallistumaan pienellä työpanoksella tai rahallisella korvauksella. Ainoastaan muutama kauempana asuva jäsen halusi jäädä pois seurasta tämän vuoksi. Talkootunteja kertyi lähes 4000. Koko kustannusarvio hankkeelle oli lähes 200 000 € Raameissa pysyttiin ja lähes aikataulussakin, ensimmäinen hirvi teurastettiin v 2011 syksyllä ja lopullisesti tilat otettiin käyttöön v 2012 alkusyksyllä. Pidettiin rakennus- ja hygieniatarkastus, vaatimukset täyttyi. Rakennusaikana sattui yksi vesivahinkokin, joulun aikaan 2010 oli kova pakkanen, parikymmentä astetta ja kaikki seinät eivät olleet vielä tiiviitä. Satuin menemään perheeni kanssa katsomaan rakennusta joulupäivänä ja ihmetystä herätti kun vesi valui oviaukosta ulos. Pakkanen oli rikkonut vesiputken ja lattia oli hulveillaan vettä koko alakerrassa. Lattiaviemäri ei ehtinyt vetää kaikkea vettä. Kiireesti vain vesihanat kiinni ja tavaroita ylemmäs lattialta. Muuta kuin tavaroiden kastumista ja putken uusiminen ei aiheutunut. Vettä meni parikymmentä kuutiota. Talvella pakkasten aikaan on pidetty lämpöä päällä, lattialämmityksen ja ilmalämpöpumpun avulla.
Lahtivajan rakentaminen tapahtui viime tingassa kun hirvisaaliit alkoivat vähenemään pian 2010 luvun jälkeen. Kyllä hirvimiehet ovat tyytyväisiä tulokseen, ei tarvitse pimeässä ja kylmässä leikata nahkaa ja lihaa. Lihat saadaan valmiiksi pakastepusseihin niin kotityötkin väheni kovasti. Liha saadaan paremmin talteen ja eroteltua lajikkeet. Vasamajan pihalla on teurasjätteiden polttouuni joten kaikkia ei tarvitse viedä takaisin metsään.
Vetolaite
Kaadetun hirven saaminen auton perävaunuun ja lahtivajalle vaatii monen henkilön työpanoksen. Hirvenruhon vetäminen ojien yli ja pehmeässä suomaastossa on raskasta eikä siihen helposti löydy miehiäkään. Kummasti väki vähenee kun selviää että ruho on pitkän matkan takana. Ruotsalainen konepaja on valmistanut Rautahepo- nimellä telavetolaitetta maastossa liikkumiseen. Soveltuu kaikkeen tavaran kuljettamiseen ja telojen avulla on hyvä maastokelpoisuus, ei kuitenkaan hyppää ojien yli, syvät jyrkät ojat ovat vaikeita ylittää. Sitä varten hankittiin alumiiniset ajoluiskat, melko painavat ettei niitä pidetä mukana kuin tarvittaessa. Vetolaitteessa on pieni lava johon ruho köytetään kiinni. Hankinta tehtiin 2005 elokuussa, silloin niitä ei vielä ollut kovin monella seuralla, nykyisin on toisin. Metsästysvuokrasopimuksen ehdoissa on sallittua käyttää telavetolaitetta, siitä ei käytännössä jää pysyvää jälkeä, toisin kuin traktorilla tai muulla raskaammalla koneella. Vetolaite tarvitsee kuljettamiseen suuremman perävaunu kuin hirvenruho, siihen hankittiin raskas traileri.
Kalastus
Metsästyksen harrastajat ovat usein myös kalastuksen harrastajia. Vesistöjä ei alueellamme ole paljon, kuitenkin heräsi keskustelua voisiko kalliolouhosmonttua käyttää kalojen säilytykseen. Vesi on kirkasta ja viileää koko kesän ajan. Tielaitos on lopettanut louhimisen ja aidannut montun reunat. Alueen maanomistajien kanssa tehtiin vuokrasopimus joka sallii kalastusasian. Hankitaan pyyntikokoisia kirjolohia ja siikoja jotka sitten lasketaan vesialtaaseen. Kalat kasvavat kesän ja talven aikana jolloin tarttuvat uistimeen ja pilkkiin. Tuontikalojen koko ja hinta on nousseet paljon alkuajoista, kalastusluvan hintaa on siten jouduttu myös nostamaan vastaavasti. Verolainsäännökset rajoittavat kalastuksen pienimuotoiseen toimintaan. Kysyntää tällä harrastuksella on hyvästi. Luvatonta kalastustakin ovat muutamat harrastaneet, sakkoja ja pyyntivälineiden takavarikkoja on jouduttu käyttämään. Kalastusasiat aloitettiin v 2005.
Puhelimet, koiratutkat, riistakamerat
Elektroniikan laitteet ovat kehittyneet viime vuosina valtavasti ja yleistyneet kaikkien käytettäväksi. Vielä 80-luvulla käytettiin LA-puhelimia, sen jälkeen VHF ja nyt sitten 4G ja 5G älypuhelimia. Koiratutkat olivat nimenomaan tutkia, näyttivät suunnan ja etäisyys piti sitten arvella erilaisten vihjeiden mukaan. Operaattorien kenttävoimakkuudet eivät ole aina hyvät ja se näkyy heti koirien seurantaohjelmien ongelmina. Mahdollisuudet ovat kuitenkin paljon paremmat kuin LA-aikana. Hirvisaaliit voidaan merkitä jo ampumapaikalla tilastoihin, nykyisin riistakeskus haluaa tilastoida hirvenpyyntiä tuntikohtaisesti, pyyntimenetelmiä eritellen ja koira- sekä miesmäärät. Samoin karttatiedot on saatavilla kaikkien näkyviin. Pyyntialueen rajaus tehdään keväällä tilusrajoja myöten lupien hakuvaiheessa eikä niitä voi muuttaa kesken pyyntikautta. Uusimmissa koiratutkien pannoissa on jopa kamerat mukana mikrofooneista puhumattakaan. On varmaankin tarpeen nyt kun susien päällekäyminen on mahdollista. Koiran ja miehenkin paikka sijoitetaan näyttölaitteessa pyyntikartalle jolloin voidaan toimia turvallisemmin ja nopeammin.
Riistakameroita on hankkinut moni porukan jäsen ja sijoittanut ne mielenkiintoisiin paikkoihin, usein nuolukivien läheisyyteen. Kameran käyttöön pyydetään maanomistajan lupa, samoin nuolukivien sijoitukseen. Riistakameran kautta saadaan tietoa hirvien liikkeistä joka vähentää jälkien hakemista ja siten myös autoliikennettä.
Hirven metsästys
Seuran toiminta-aikana alkuun ei ollut hirvilupia saatavissa, ensimmäinen luvallinen hirvi on ammuttu v 1958 ja se oli yhteinen Kantokylän miesten kanssa. Saalis pienittiin Onni Isokosken tuvassa pyhäinpäivän aattona. Asiasta on kirjoitusta web-sivulla. Hirvikannasta huolehti silloin luvan antajat, luvat oli lujassa ja kaikki piti käyttää. Nyt on toisin, alueen metsästäjien vastuulla on miten vähäiseksi he päästävät hirvikannan. Tällä hirvitalousalueella on saatu lupia paljon ja kaikkia ei ole pystytty käyttämään. Lupien myöntäjällä Riistakeskuksella on oma laskentatapa talvehtivalle hirvimäärälle ja metsästäjät ovat hyvin usein toista mieltä asiasta. Riistakeskus käyttää apunaan LUKE:n laskentoja ja perustaa annetut luvat niihin. Susimäärät ovat viime vuosina lisääntyneet ja ne vievät osan hirvistä, raatoja ja se vähän mitä karvoja jää susien jäljiltä löytyy kesällä ja syksyisin useitakin alueeltamme. Karhujen määrä on myös lisääntynyt mutta niiden vaikutus hirvimääriin on pienempi. Ylivieskan ensimmäinen luvallinen karhu ammuttiin Kantokylän alueelta syksyllä 2022 ja Vasamajan tiloissa käsiteltiin lihat.
Hirven pyynnissä olemme olleet mukana Ylivieskan yhteisluvassa heti alkuajasta lähtien, yhteislupa otettiin käyttöön 1983. Yhteisluvan osakkaiden keskinäiset rajat noudattavat v 1983 käytössä olleita rajoja.
Hirvikanta oli 1980-luvun lopussa suuri, silloin meillä oli 40 lupaa ja kaadettiin 60 eläintä. Hirvikanta vaihteli kovasti, 1990-luvulla oli jopa yksi vuosi ettei meillä ollut pyyntiä lainkaan, yhteislupa antoi meille 1 luvan mutta sitä ei haluttu käyttää. Tavanomainen lupamäärä on ollut 10-20 kpl, yhdellä luvalla on saanut ampua yhden aikuisen tai kaksi vasaa ja se sekoittaa eri vuosien vertailua puhutaanko luvista vai eläimistä. Riistakeskus on joutunut myöntämään monta kertaa ettei hirvikanta ole sellainen kuin on uskottu ja tämä on sitten aiheuttanut sen että lupamäärät ovat seilanneet eri tahtiin kuin hirvikanta.
Riistapeltoja hirville on tehty muutana vuonna, lähinnä penkkatien päälle missä ei ole kesäaikaan ollut liikennettä. Vaikutus on ollut hirvien paremmin paikallaan pysyminen pitemmälle syksyllä. Susien esiintyminen on taas juoksuttanut hirviä läpi kesän ja syksyn. Nuolukiviä on käytetty pitempään ja niilläkin pyritään vaikuttamaan hirvien liikkumiseen. Kesällä ja syksyllä viedään eripaikkoihin useita kymmeniä kappaleita nuolukiviä.
Pidettiin makkarantekokurssikin v 2003 hankkeena, osallistujia oli n 10.
Suurriistavirka-apu, SRVA
Tämmöinen kirjainyhdistelmä tuli käyttöön 2010 tienoilla.
Suurriistavirka-apu (SRVA) on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien virka-apua suurriistakonflikteissa. Poliisi tarvitsee vapaaehtoisten metsästäjien ja koiranohjaajien apua esimerkiksi kolarissa loukkaantuneiden hirvien ja suurpetojen jäljestämisessä sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa. Metsästäjät huolehtivat, että eläinsuojelulain velvoitteet täyttyvät – avuttomassa tilassa olevaa eläintä ei jätetä oman onnensa nojaan. SRVA-toiminnassa ovat mukana myös paikalliset metsästysseurat ja jäljestyskoirien ohjaajat. Jäljestysohjaajat kouluttavat ja opastavat suurpetoja ja hirvieläimiä jäljestävien koirien ohjaajia sekä ylläpitävät ajantasaisia listoja toimivien koirapartioiden yhteystiedoista. Hirvikolareissa virka-apupyyntö tulee hätäkeskuksesta suoraan SRVA-yhteyshenkilölle, joka välittää tiedon maastoon lähteville jäljestäjille. Suurpetotilanteissa toimintaa johtaa poliisi, joka ottaa yhteyden paikalliseen SRVA-yhteyshenkilöön.
Alueellamme ei ole hirvikolareita ollut montakaan ja suurpetojen karkotuksia ei yhtään. Muutamia tarkistustehtäviä on ollut. Ylivieskassa uusittiin järjestelmää muutama vuosi sitten, hirvikolareita varten on pienehkö ryhmä joka menee koko Ylivieskan alueelle kun aikaisemmin kukin metsästysseura hoiti omaa aluettaan. Nykyisellä toiminnalla on mahdollista myydä hirvikolarin uhrien elintarvikkeeksi kelvolliset osat ja näin saada rahoitusta toimintaansa. Riistakeskuksen rahoitus on olematonta tähän tarkoitukseen.
Seurallamme on nimetty myös oma srva-ryhmä jota voidaan käyttää suurpetojen karkotuksissa.
Seuran hallintoa
Sääntöjemme mukaan meillä on johtokunta eikä hallitus. Sääntöjemme suuremmat muutokset tehtiin 1980-luvulla sen jälkeen on tehty vain pieniä tarkennuksia.
Johtokunnan jäseniä ovat olleet 1990 jälkeen; Juha Isokoski, Taisto Ainassaari, Esko Saari, Seppo Syrjälä, Jorma Vauhkala, Leo Nieminen, Tuomo Niskanen, Antti Kaikkonen, Veikko Nurkkala, Matti Isokoski, Eero Isokoski, Heikki Rapo, Tomi Vauhkala, Kyösti Niskanen, Kaisa Sipilä (Isokoski), Ville Alahäivälä, Mikko Rättyä, Jari Saviluoto, Jorma Sammalkangas.
Puheenjohtajina ovat olleet, Esko Saari 1991-93, 1996-2016, 2023, Kyösti Niskanen 1994-5, Kaisa Sipilä 2017, Ville Alahäivälä 2021-22
Sihteeri ja rahastonhoitajana on ollut Juha Isokoski koko ajan 1990-2020.
Tilin- ja toiminnantarkastajina ovat olleet Seppo Jokitalo, Reijo Hilli, Esa Isokoski, Jussi Turunen, varalla Markus Marjakangas ja Tarja Isokoski
Hirvi-isäntänä on ollut Risto Juola, Eero Isokoski, Matti Isokoski, Timo Nurkkala, Leo Nieminen, Mikko Jylhä
Hirvikoiramiehinä on ollut, Taisto Ainassaari, Tauno Juola, Matti Isokoski, Eero Isokoski, Antti Hurmelinna, Reijo Hilli, Timo Nurkkala, Jorma Vauhkala, Tomi Vauhkala, Leo Nieminen, Veikko Nurkkala, Seppo Pääkkönen, Jussi Isokoski, Veli-Heikki Moilanen.
Tuulimyllyt
Ensimmäiset keskustelut tuulimyllyistä alkoi v 2014-15. Eräs tuuliyhtiö lähestyi alueen metsänomistajia rakentamisaikeissa. Asiaan kuuluu erilaiset keskustelut ja valmistelut joita on tehty useita vuosia. Valituksia päätöksistä on vielä kesken. Seuran jäsenistä osa on ollut myönteinen ja osa jyrkästi vastaan myllyjen tuloa kohtaan. Seura on kuitenkin saanut aikaan ns ehdollisen sopimuksen myllyjen tuomasta haitasta metsästysharrastukseen. Maanomistajille ja muille metsissä liikkuville on suuri etu jos tuuliyhtiöt pitävät omalla kustannuksellaan metsäautotiet paremmassa kunnossa kuin nykyisin on. Toinen suuri haitta on sähkönsiirtolinjojen lisääntyminen, kun alueellamme on kaksi alueen halkaisevaa isoa sähkölinjaa. Käynnissä on uuden linjan raivaaminen entisen rinnalle ja mahdollinen maakaapeli. Erämaan rauhaa ei enään ole alueellamme aistittavissa. Rautatien äänet kuuluvat syksyllä hyvin voimakkaana koko alueelle.
Pienriistan pyynti ja pienpedot
Metsälintukannat ovat vähentyneet jatkuvasti. Jäniskanta vaihtelee muutaman vuoden välein pyyntimääristä riippumatta. Seura on yrittänyt olla mukana asioissa asettamalla kiintiöitä pyynnille. Seuran tehtäväksi on säännöissä annettu riistakannoista huolehtiminen. Metsästäjien lukumääräkin on vähentynyt, vaihtelee riistakantojen mukaan. Pienpedot, minkki, kettu ovat lisääntyneet yleisesti, seura on maksanut niistä ns tapporahaakin useita vuosia. Onhan sekin jokin huomiointi asian tärkeyteen. Metsäkanalinnut ovat käyneet hyvin vähäisiksi, niissä on ollut pyyntikiintiöitä sieltä 1990-luvulta lähtien. Eri vuosina vähän muuttuneina.
Suurpedot
Karhujen liikkumisen jälkiä alkoi löytymään 1990-luvulla ja pesintään ei kuitenkaan ole saatu varmennusta. Susien jälkiä ja näköhavaintoja on viime vuosina ollut paljon. Ahmojen jälkien löytyminen on harvinaista mutta niitäkin esiintyy. Karhun yhteispyynnissä useamman seuran ja riistanhoitoaleen kanssa on seuramme ollut muutaman vuoden. Vuoden 2022 syksyllä saatiinkin Ylivieskan ensimmäinen luvallinen karhu saaliiksi, Metsähallituksen maalta Saarinevan laiteilta. Karhun nylkeminen ja paloittelu tehtiin Vasamajalla.
Jäsenet
Seuran jäsenet ovat suurelta osin alueella asuvia tai alueelta kotoisin ja elämäntilanteissa muualle muuttanut. Jäsenmäärä on säilynyt lähimain samana, vaihdellen 120-150 välillä. Keski-ikä on yli 40 vuotta, samoin kuin hyvin monessa muussakin seurassa. Nuoria tulee kuitenkin jatkuvasti 1-3 henkilöä vuosittain.
Vesilintupyynti
Alueellamme on Ylivieskan tiilitehdas ja se tarvitsee raaka-aineeksi savea jota on otettu lähialueen pelloilta. Nämä savenottopaikat ovat vesittyneet ja rehevöityneet, olemme jopa saaneet tunnustuspalkinnon Metsästäjien keskusjärjestöltä vesilintujen elinolosuhteiden parantamisesta, v 1997. Samalla tiilitehdas sai hyödynnettyä ympäristöasiaansa välttyen savenottopaikkojen maisemoinnista. Vesilintujen ruokintaa on tehty lähes joka vuosi useammassakin paikassa. Viime vuosina on noussut keskusteluun että ruokintapaikalla ei saa metsästää lainkaan. Onpa jopa puhuttu vesilintujen ruokinnan kieltämisestä. Lyijyhaulien käyttökielto tuli voimaan myös 1990-luvulla vesilintujen osalta, kielto on jatkunut nyt yli 20 vuotta. Teräshaulien tai vastaavien haitoista keskustelu jatkuu ja viimeiset mielipiteet ovat kallistumassa että teräshauleista ei olisikaan niin kovin suurta haittaa puutavaran jatkokäytössä, kun aikaisemmin puutavaran jalostajat vastustivat jyrkästi teräshaulien käyttöä.
Kokosi Esko Saari keväällä 2023