Pyhäinmiestenpäivän aikaan oli hiukan lunta ja pakkastakin ollut v 1959. Onni Isokoski ja Matti Säily lauantaina lähtivät Isoltakoskelta kävelemään aamulla pimeässä kohti Kantokylän Mäenpään taloa, sinne oli sovittu klo 8.00 alkamaan hirvenpyynti yhdessä Martti ja Kaarlo Haapakosken kanssa. Metsäpolkuja oli silloin enemmän kuin nyt, kun metsäautotietkin tulivat vasta 1970-luvulla. Pyyntimiehiä oli vajaa kymmenen ja laaja sydänmaa. Ei muuta kuin hakemaan hirven jälkiä. Onni Isokoski oli hyvä jalkainen mies ja sen vuoksi usein oli ajamassa hirvet toisten ammuttavaksi. Hirven jäljet löytyivät nyt läheltä Saarinevaa ja ajomiehet liikkeelle. Kolmiomittaustornin luota löytyi 7 hirven lauma ja Kaarlo Haapakoski sai ammuttua yhden aikuisen hirven. Lupiakin oli vain yksi yhteinen Isokosken ja Kantokylän metsästäjille. Esa Isokoski oli silloin 5 vuotias, näin hän kertoo ensimmäisen muistikuvan hirven pyynnistä ja paloittelusta. Kun saalis oli saatu niin sitten vasta työt alkoivatkin. Onni lähti hakemaan kotoaan hevosta jotta saalis saataisiin paloiteltavaksi. Lunta oli sen verran että rekiä käytettiin.
Hirven nylkeminen tapahtui Matintalon pihalla navetan ja heinäladon välisessä solassa. Nyljetty ruho nostettiin sitten Matintalon tupaan, silloinhan oli jo iltapimeä tullut, tuvassa oli kuitenkin sähkövalo, 2 lamppua. Eeva Onnin vaimo oli tehnyt pyhäsiivoukset ja nyt tuotiin hirven ruho paloiteltavaksi tupaan, luun sirut vain lensivät kun kirveellä pienittiin kylkiä ja selkärankaa pölkyn päällä. Eeva on muistanut mainita asiasta vielä myöhemminkin. Vieraita oli tupa täynnä katsomassa hirveä. Onni komensi vielä Eevan laittamaan ruokaakin vieraille. Tapahtuman on vahvistanut Martti Haapakoski muutama vuosi sitten kun Esa otti asian puheeksi. Samoin Eeva muistaa asian vieläkin.